Katin Kokeelliset Remontit

Olin pari viikkoa Japanissa työn merkeissä ja napsin kuvia erilaisista pinnoista ja jutuista mitä tuli matkalla vastaan. Lisäksi oli aikaa luonnostella pohjakuva valmiiksi tulevaa taloa varten. Voin sanoa, että lukijoiden kommenteilla ja omalla pohtimisella pohja on nyt melkoisen hyvä! Kun saadaan julkkarit vielä muokattua sellaisiksi että ne ovat meidän näköiset, ollaan jo lähellä yhden tärkeän vaiheen loppuun saattamista.

Välillä on kuitenkin hyvä antaa mielikuvituksen laukata ja fiilistellä vaan pintoja, värejä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia. Japanilaisessa tavassa sisustaa on yhtäläisyyksiä suomalaiseen sisustamiseen ja arkkitehtuuriin. Tosin Japanissa neliöt ovat pieniä ja siellä asutaan tiiviimmin. Japanilaisissa sisustusliikkeissä ei ole leveitä löhösohvia tai 8 hengen massiivisia ruokapöytiä. Kaikenlaisia sisustuksellisia oivalluksia on paljon ja melkein kaikki ovet asunnoissa ja kaapeissa on liuku- tai taiteovia. Jos etsit hyvää matkakohdetta, niin Japania voi suositella varauksetta. Turvallinen ja siisti maa on täynnä positiivisia yllätyksiä. Ruoka Japanissa on todella hyvää ja tuoretta. Vatsatautia on turha pelätä, vaikka eksyisi mihin syrjäiseen kuppilaan. Hintataso on huomattavasti edullisempi kuin Suomessa. 1500 yenia riittää hyvin laadukkaaseen ateriaan ravintolassa. 1500 yenia on noin 11,50€. Japanilainen ravintola-annos sisältää useita ruokalajeja kuten keittoa, riisiä, kalaa ja kasviksia. Maku on aina todella hyvä. Ainoa ruokalaji jota en voi suositella on Natto, eli mädätetty soijapapu, jota tarjoillaan yleensä riisin sisään käärittynä. Se on japanilasten oma herkku. eli maku ja koostumus on niin erikoinen ulkomaalaisen mielestä, että rakkaussuhdetta ei vaan voi syntyä. Sanomattakin selvää että suurimmaksi osaksi kuvat on räpsitty ravintoloissa ja kahviloissa. Ravintoloiden tunnelmallinen valaistus oli haittana kuvaamisessa, mutta toivottavasti sisältö kuitenkin välittyy.

Karkean oikaisulaastin käyttöä ei pidä pelätä sisustuksessa. Parhaimmillaan se luo todella vaikuttavan katseenvangitsijan. Himmeä helmiäislakka suojaa pintaa ja tuo ripauksen sisustuksellisuutta ja pehmeyttä karkeaan pintaan.

Tässä karkea pinta ympäristössään. Valaistuksella pintaa korostetaan sopivista kohdista.

Tumma betonilattia toimii hyvin valkoisen pytyn ja keskiruskean puun kanssa.

Tumma lattia jatkui käytävään. Tässä kuvassa pinta kuitenkin näyttää hieman vaaleammalta, tosiasiassa lattia on yhtä tumma kuin edellisen kuvan wc:n lattia.

Tumma ja vaalea rinnakkain. Ravintolan puolella jatkui vaalea betonilattia. En osaisi valita suosikkia, niin kivoja nämä molemmat lattiat. Valinta varmaan menisi muun sisustuksen mukaan.

Oli vaan pakko pysähtyä tämän kohdalla. Rakastan ruostuneita pintoja, varsinkin kun ne tulevat eteen huolitellussa kaupunkiympäristössä luoden hienoa kontrastia.

Kulunutta kauneutta. Voisin aivan hyvin päällystää yhden seinän makkarista tällä pellillä. Moni pitää mua varmaan ihan hulluna :D Oli jo vähän pimee olo kun räpsin kuvia tästä seinästä, ohikulkijoiden ihmetellessä.

Sitten vähän sileämpää pintaa. Kaunis tämäkin pinta on ja ehkä yks parhaista aterioista Japanissa syötiin juuri tämän seinän vieressä.

Kuten jo aiemmin mainitsin, tilaa säästetään nerokkailla ratkaisuilla. Tässä wc-istuimessa tapahtui säiliön täyttö siten, että samalla saattoi huuhdella kädet wc-käynnin jälkeen. Vieressä oli vain käsipyyhe ja näin tilaa, sekä vettä säästyy, kun yhdellä toiminnolla on kaksi käyttötarkoitusta.

Ihana paikka tuo Japani ja niin inspiroiva. Toivottavasti pääsen sinne vielä uudestaan. Tämä oli toinen kerta maassa ja löysin taas monia uusia juttuja. Japanilaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Turvallisuus ja puhtaus tuntuu kotoisalta. Hintataso on edullinen ja Japanin eteläkärjessä on todella ihana ilmasto, jossa palmut huojuu ja aurinko paistaa kuumasti. Paras aika matkustaa Etelä-Japaniin taitaa olla syys-lokakuu. Keskikesällä saattaa olla vähän liian kuumaa suomalaiseen makuun ainakin etelässä. Tässä tuli vähän matkamainosta, mutta pitäähän raksan ja rempan välissä myös käydä joskus rentoutumassa :)

Meille asennettiin maalämpö pari vuotta sitten ja nyt on sen verran kertynyt kokemusta, että uskallan jo asiasta vähän kirjoitella. Lähtökohtana oli kun hankittiin talo, että öljylämmityksestä olisi päästävä heti eroon. Pidän öljylämmitystä vähän vanhentuneena ja epäekologisena ratkaisuna. Hämmästytti kun kuulin, että vielä uusiinkin taloihin asennetaan öljylämmityksiä. Tosin onhan uusi öljykattila varmasti vähän kehittyneempi, kuin tämä meidän talossa ollut vanha öljysyöppö. Öljyä oli kulunut edellisillä asukkailla noin 5000L vuodessa. Melko hurja määrä siis. Alaa on noin 250m2 lämmintä tilaa ja vähän myös puolilämmintä päälle. Selvittiin kuitenkin yhdellä lämpökaivon porauksella, mutta siitä tuli sitten syvä kuin mikä eli 225m. Kahteen kaivoon ei olisi ollutkaan varmaan varaa.

Koko homma maksoi yhteensä 21.490€ (sis.Alv) suunnilleen puolet hinnasta oli työn osuutta josta oli mahdollisuus hakea myös kotitalousvähennystä. Vähennystä tuli pari tonnia. Pakko sanoa, että tätä summaa en ihan tarkkaan muista enää.. Joka tapauksessa alle 20th oli kustannus kotitalousvähennyksen jälkeen. Pumpun töineen myi JR-Lämpötekniikka ja pumppu on merkkiä Nibe F-1245-12. Nibe sai kaverikseen puskurivaraajan ja 225m syvän lämpökaivon. Hinta sisälsi myös vanhan öljykattilan purkamisen ja poisviennin. Työ sattui osumaan ilman mitään verosuunnittelua vuodenvaihteeseen, koska saimme avaimet uuteen kotiin 1.joulukuuta ja öljy loppui parin viikon jälkeen. Hoputin asennusta ja poraus järjestyi vielä joulukuulle, mutta laitteiston asennus meni tammikuun puolelle, eli hetki jouduttiin olemaan rakennuslämmittimien varassa. Onneksi kaikki meni hyvin ja pakkaset pysyivät maltillisina. Oli iloinen yllätys, että saatiin siten molemmista työvaiheista kotitalousvähennystä, kun muuten vähennyksen määrä olisi tullut täyteen, eikä asennuksesta olisi maksettu enää palautusta. Remontin keskellä, sellaisesta oli iso apu taloudellisesti.

Meillähän ei olisi ollut varaa asua tässä talossa, jos olisi pitänyt jatkaa elämää öljylämmityksen kanssa. Säästösyistä päädyttiin maalämpöön. Sähköyhtiön toimittama nykyinen vuosiennuste on 29 510kWh ja vuosikustannus 2025,21€. Se sisältää kaiken sähkön kulutuksen eli lämmitys ja käyttösähkön. Tosin meillä asuu vain kaksi aikuista, joten lämmintä käyttövettä ei kulu kuin kahden edestä, myös pesukone käy varmasti harvemmin kuin lapsiperheissä.

Maalämpöpumpun asentamisen jälkeen kävi melko nopeasti selväksi, että se ei riitä vanhan talon ainoaksi lämmitysmuodoksi ja hankimme olohuoneeseen ilmalämpöpumpun. Sen kustannus oli 1 600€ ja pumppu on merkkiä Mitsubishi. Meillä on suuri 70m2 käsittävä olohuone/keittiö yläkerrassa. Avoimessa tilassa on myös suuret ikkunat olohuoneessa. Ikkunat ovat kaksilasiset lämpölasielementit 70-luvulta, joten niiden lämpöhukka on melko suuri verrattuna nykyaikaisiin lämpölaseihin. Kun Suomen ilmastossa tapahtuu vuorokauden sisällä isojakin lämpötilan astemuutoksia, ei maalämpö ehdi mukaan, varsinkin kun lämmönjako tapahtuu vesikiertoisen patteriverkon kautta. Ketterä ilmalämpöpumppu tuottaa tarvittavan lämmön heti ja kesällä tarvittaessa viilennystä. Meillä ei tosin viilennystä käytetä, koska rrrakastan kesän lämpöä yli kaiken! Toista ilmalämpöpumppua ollaan mietitty alakertaan, mutta se ei ole kovin aktiivisessa käytössä, niinpä ei ole ollut tarvetta lisälämmitykselle. Jos alakerta olisi asuinkäytössä, niin ehdottomasti sielläkin puhaltaisi ilmalämpöpumppu.

Poraus on käynnissä. Lämpökaivoa ei voinut porata ihan talon lähelle, koska meillä on käytössä porakaivo ja lämpökaivon poraus olisi voinut pilata kaivoveden pitkäksi aikaa. Pitkistä putkivedoista tuli vähän lisähintaa. Poraaminen tehtiin joulukuussa.

Maata sulatettiin pari päivää lämpömatoilla ja sitten vaan lapiohommiin. Urakoitsija teki kaivuutyöt.

Putkilinja nousee lämpökaivosta taloa kohti.

Putket menee tästä sisälle pannuhuoneeseen. Pinnalta poistettiin hiekkakerros ja kivilaatoitus. Myöhemmin tähän rakennettiin puinen patio.

Ja sitten lopuksi opettavainen tarina... Vaikka urakoitsija ja tässä tapauksessa, urakoitsijan alihankkija, oli mukava ja tosi ammattimainen oli hänelle tapahtua pieni aivopieru, josta me tilaajan ominaisuudessa olisimme joutuneet maksamaan todella kalliisti. Nimittäin, kun kaivuuhommat etenivät kuvassa näkyvään anturaan, ilmoitti urakoitsija, että nyt tuli stoppi. Hän sanoi, että joutuu nyt hakemaan hallilta asfalttisahan ja timantin ja lisäämään vähintään +500€ työn hintaan. Hän olisi siis tuosta vaan sahannut meidän talon kantavan rakenteen, eli anturan, kokonaan poikki ja vielä laskuttanut siitä. Onneksi olin kotona! Kävin hakemassa autotallista rautakangen ja hakkasin maata pehmeäksi, jonka jälkeen sora ja kivenmurikat oli helppo lapioida pois anturan alta. Työskentelin n. 5 minuuttia ja olisitte nähneet miehen ilmeen kun kaivoin tunnelin anturan alta :D Nolona hän otti lapion käteen ja jatkoi kaivamista. Muistakaa siis ihmiset, että ensimmäinen mielipide ei aina ole se paras ja ns. ammattilainenkaan ei aina ole oikeassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. 500€ ja talo säästyi :)

Kokonaisuus meni mielestäni hyvin lukuun ottamatta vanhan öljypannun purkua, joka oli aika likaista hommaa. Urakoitsijan olisi vähän enemmän pitänyt mielestäni kiinnittää huomiota kotimme pintojen suojaamiseen ja siinä touhussa meni yksi matto roskikseen. Kun seuraavan kerran pyydän urakkaa maalämmöstä, muistan pyytää paria asiaa. Toinen on suojaaminen ja jälkien siivoaminen ja toinen on siistit merkinnät sähkötauluun. Uudet merkinnät oli tehty harakanvarpain tussilla suoraan sulakekaapin kanteen... Urakoitsija korjasi myöhemmin kyllä virheensä, eli homma ok.

Sopiiko maalämpö mielestäni vanhaan taloon? No ei ja joo.. Hyvin se peruslämpöä antaa ja suihkuvettäkin ahkerasti lämmittää, mutta ei pärjää isossa talossa ilman ilmalämpöpumpun apuvoimaa. Kun talovanhus kokee seuraavia remontteja, kannattanee harkita lattialämpöputkiston asentamista. Siten hyödyn saa irti paljon tehokkaammin. Huolettomuus ja puhtaus ovat osa maalämmön vetovoimaa. "ulkoyksikkö" on maan alla ja muutenkin maalämpö on huomaamaton ja hiljainen käytössä. Kyllä me siihen sijoitetaan seuraavassakin talossa. Uudessa talossa hyöty on maksimaalinen ja muutenkin sen hyvät puolet ovat vakuuttaneet meidät.

Pieni pikapäivitys: Alla olevasta linkistä löytyy melko tyhjentävät ohjeet betonitason tekemiseen. Alkoi heti itseäkin kiinnostelemaan moinen järkäle :)

Linkki:

Betoninen pöytätaso sopii joka tilaan.

Tällaisena synkeän harmaana marraskuisena lauantaina, kun ulkoilu ei oikein inspiroi, parasta ajanvietettä on etsiä ihania kuvia ja haaveilla kesän tulevasta projektista. Olen jo pitkään hahmotellut pintoja tulevan kotiin, mutta aina palaan samaan komboon... Betonilattia ja kuusilauta- tai havuvaneriseinät. Onneksi meillä on puolisoni kanssa 1:1 samanlainen maku sisustamisessa. En jaksaisi käyttää voimia keskinäiseen väittelyyn. Sellainenhan pilaisi kokonaan sen, mikä rakentamisessa ja remppaamisessa on parasta, eli sisustamisen ilon :) Huomaan, että pinnataan samoja kuvia Pinterestissä ja muutenkin tykätään toistemme tyylistä. Tässä siis muutamia otteita meidän sisustus ideoista.

Liukuovi on meidänkin toivelistalla

Vaneria tulisi betonilattian kaveriksi seiniin ja kattoon

Vaaleaa puuta ja mustaa pintaa.
Ehkä puun pintaa voisi vaalentaa pienellä kalkkivahauksella.

Kuvan talon malli on hieman samanlainen kuin meilläkin.
Vinot lappeet ja molemmat kyljet ovat lasia. Tällainen vanerikatto olisi kiva.

Ihanat valaisimet ja ihanan utuinen fiilis..

Tällainen kokonaisuus sopii hyvin meidänkin suunnitelmiin.
Putket kulkevat hyvin koteloinnin sisällä.

Jotenkin ollaan hurahdettu siis pohjoisen havupuun kauneuteen.
Kuusilankusta saisi aikaan upean, mutta edullisen saunan.

Vaalea puu ja vaaleanharmaa betonilattia.
Klassikko jo syntyessään.

Liukuovi vanerilevystä. Ihana.

Tämän tapainen päätyresessi meillekin on tulossa.

Lasikyljet antavat avaruutta ja valoa sisätiloihin

Kaikki kuvat, Pinterest

Olen ollut kyllä vähän hajamielinen... Sain jo aikoja sitten kuvia ja juttuvinkkiä lukijalta. Onneksi löysin kuvat sattumalta, kun selailin vanhoja sähköposteja. On meinaan sen verran erikoinen lattia ja kohde ylipäätään, että olisipa ollut vahinko, mikäli tämä sisältö olisi hukkunut. Kohteena on tatuointistudio ja tekijät ovat tällä kertaa ammattilaisia. Työ tehtiin Arturon aineilla ja ne näyttävät nopealla vilkaisulla tulevan Saksasta. Petri Kapulainen KMA Companysta kertoi lattian hinnaksi muodostuvan noin 35€-45€/m2 +Alv 24%. Hinta kuulostaa erittäin kohtuulliselta ja heillä on paljon muitakin tuotteita betonipinnoille. Käyttökokemuksena kiiltävä lattia saattaa olla hieman hankala, mutta vaikuttava näky esimerkiksi julkisessa tilassa.

Kiinnostava tuote oli myös mattalakka ja ehkä pääsen tutustumaan siihen joskus myöhemmin lisää. KMA Companylla on sivut vain Face Bookissa, mutta tuosta aikaisemmasta linkistä löytyi ainakin puhelinnumero. Kokonaisuudessaan Petrin tekemä lattia näyttää todella mielenkiintoiselta, vai mitä mieltä olette:

Huolellinen sekoitus.

Epoksimassan levitystä.

Aine kaadetaan suoraan astiasta lattialle.

Kerros tasataan sopivaksi lastalla.

Huolellinen viimeistely menossa.

Pinta alkaa muodostumaan.

Viimeisiä senttejä viedään...

Studion lattian valmis, virheetön pinta.

Onnistunutta työtä on helppo ihailla.

Tatskastudion seinämaalaus heijastuu mustaan resiiniin.

Pinta on kuivanakin täysin kiiltävä.

WC:n lattia sai pintaansa lisäannoksen dramatiikkaa. Värejä löytyy kaikissa RAL sävyissä.

Seuraavan päivän viimeistelyt, ennen tilan luovutusta asiakkaalle.

Tällainen lattia tutustuttavaksi tällä kertaa, olkaa hyvät. Sain tästä taas paljon inspiraatiota omiinkin juttuihin. Varmasti tulen vielä utelemaan lisää Bettonin tarjoamista pinnoitteista. Saatta siis olla, että jatkoa seuraa... Pitänee aloittaa remonttikierros kotona kohta alusta uudestaan ;)

Kun ostimme tämän talovanhuksen kolme vuotta sitten, tuli heti huomattua, että vuonna -75 ei ollut niin väliä, oliko makuuhuoneeseen aikanaan suunniteltu yksi vai kaksi pistokepaikka. Todennäköisesti toinen oli ollut kuitenkin vähällä käytöllä. Vuonna -75 ei ollut televisioita makuuhuoneissa, eikä ainakaan kannettavia tietokoneita tai kännykän latureita. Nykyään sähköpisteiden tarve on selvästi kasvanut ja se on haaste kun saneerataan vanhaa. Valaistussuunnitelma oli tuolloin yhtä simppeli kuin sähkösuunnitelma, eli valot päälle, valot pois ja sitten nukkumaan. Joku saattoi lukea vähän kirjaa, mutta siihen riitti lamppu yöpöydällä. Valaisinrasia keskellä kattoa puolestaan riitti yleisvaloksi paremmin kuin hyvin.

Pintavedot voi piilottaa siististi kouruihin, mutta mieluiten tietysti haluaisin johdot ihan kokonaan pois näkyvistä eli seinien sisäpuolelle. Pohdittiin miten saadaan parempaa valaistusta ja enemmän pistorasioita keskeisille paikoille makuuhuonetta, eli sängyn kummallekin puolelle. Päätimme toteuttaa lisävalon ja pistokkeiden tuomisen tekemällä kiinteän, sängyn päätyä ympäröivän rakenteen

Kun sain Taloon.com Sisustusniksit valaisinhaasteen, tiesin heti että haluaisin jakaa juuri tämän valaisevan idean kanssanne rakkaat lukijat. Ehkä siitä on iloa jollekin, joka tällä hetkellä miettii remonttia tai haluaisi tuoda helpolla tavalla lisää toimintoja sängyn läheisyyteen. Ollaan oltu ratkaisuun tyytyväisiä. Itse asiassa ajateltiin rakentaa hieman samantyyppinen juttu myös seuraavaan taloon, mutta siihen on suunnitelmissa integroida myös kaiuttimet. Rakenne on helppo toteuttaa. Muoto ja pintamateriaalit voivat tietysti olla jotakin ihan muuta kuin tässä meidän esimerkissä. Kun huomattiin, että tämä ratkaisu toimii, niin tehtiin samalla idealla sängynpääty myös vierashuoneeseen.

Tarvitset mm. seuraavia tarvikkeita: Koolauspuuta ja kipsilevyä. Tässä projektissa on hyvä käyttää kaikki ne pienet silput, mitä seinien levyttämisestä tavallisesti jää yli. Tehtiin LED-valaistusta varten myös huoltoluukku. Vaikka itse LED-nauha on todella pitkäikäinen, niin muuntaja saattaa mennä rikki jostain tyhmästä syystä. Eli se pitää asettaa sellaiseen paikkaan, että sen pääsee tarvittaessa vaihtamaan. Meillä huoltoluukku sijaitsee yöpöydän takana. Lukuvaloksi sängynpäätyyn ottaisin Taloon.com:in valikoimista tämän valaisimen. Eleetön musta lukuvalo sopii hyvin meidän tyyliin.

Tässä tämä meidän funktionaalinen sängynpääty on. Siirsin yöpöydän pois kuvaamisen ajaksi. Yöpöydän takaa löytyy 2-osainen pistorasia. Syöttö kaikille asennuksille saatiin siitä ainokaisesta pistorasiasta, joka onneksi sängyn takaa löytyi.

Todellisuudessa LED-nauha ei ole noin sininen. Vastakkaisella seinällä on televisio, ja LED-nauha antaa ihan kivan taustavalon kun katsotaan illalla Modern Familya. Pidän siitä, että valot saa kiinni selkeistä isoista kytkimistä, eikä tarvitse etsiä katkaisijaa johdon varresta tai lampun jalasta. Pintakäsittelynä on Kiillon SK tasoite ja Tikkurilan helmiäislakka.

Tehtiin vierashuoneeseen samanlainen ratkaisu. Tässäkin kuva vääristää LED-nauhan väriä. Valosyvennyksen lisäksi luotiin tunnelmaa seinävalaisimilla. Molemmat sammuvat sängyn päädyn katkaisijasta.

Pinta käsiteltiin samalla silkinhimmeällä maalilla kuin seinätkin. Vierashuone on käytössä harvakseltaan, mutta mikäli tarvitaan lisäsuojaa, niin tekisin sen lakkapinnalla. Pidän enemmän himmeistä pinnoista seinissä.

Valosyvennys toimii tarvittaessa esim. lastenhuoneen yövalonakin, mutta silloin katkaisijan ja muuntajan on hyvä olla himmennettävää mallia. Tämä ratkaisu kuluttaa sähköäkin hyvin vähän.

Olen iloinen, että pääsin mukaan Taloon.com:in haasteeseen! Vaikka Taloon.com on ennestään tuttu ja olen tilannut heiltä aikaisemmin mm. lattialämmityksen termostaatteja, en tiennyt että heillä on näin kattava valikoima valaisimia!

Tämä kirjoitus osallistuu nettirautakauppa Taloon.com:in blogikilpailuun sisustusniksit.fi -valaisinhaasteeseen. Mikäli pidit tästä kirjoituksesta, voit käydä myös äänestämässä sitä ja voittaa Taloon.com:in 300€ lahjakortin! Äänestys alkaa 20.12.2015. Kiitos äänestykseen osallistuville!

P.S. Haastan mukaan Talo Kissankäpälän :)

-Kati-

Hih hih, sain ajatuksen pienoismallista, jonka voisin toteuttaa piparkakkutaikinasta :)

Ihan älyttömän mittatarkkaa ja yksityiskohtia hipovaa pienoismallia taikinasta ei voi ehkä rakentaa. Lopputuloksesta sai kuitenkin aikaan jotain ihanan sympaattista ja tekeminenkin oli tosi kivaa! Oman pienoismallin rakentaminen alkaa tietysti kaavojen tekemisellä. Katsottiin mitat tulevan talomme piirustuksista ja muunnettiin ne puhelimen laskimella siten, että metrit oli paperilla senttejä, jonka jälkeen mittaan lisättiin +40%. Tällä laskukaavalla tuli melko hyvän kokoinen talo ja kaikki osat mahtuivat hyvin A4 paperille ja pellille.

Valitettavasti olen surkea koristelija! Nyt kyllä tiedän mitä tekisin toisin, mutta taitaa olla liian myöhäistä. En voi ainakaan suositella kaupan valmista sokerikuorrutetta, tai sitten oli käyttäjässä vaan vikaa.. Noh, kuvittelin, että tomusokeri korjaa kaiken, no ei korjannut :D

Olisi pitänyt siis jättää koristelut suosiolla toiseen päivään ja suunnitellakin vähän tätä tärkeää vaihetta. Melko pitkä prosessi tuo talon rakentaminen, eli kisakunto saattoi h-hetkellä vähän jo hyytyä. Noh, mitäs pienistä. Parempiin suihin menee kuitenkin!

Ensin otin pohjakuvan esiin ja ryhdyin piirtämään

Mitoitetut kaavat valmiina. Kaavoihin kannattaa merkitä jo valmiiksi, montako taikinapalaa kustakin pitää leikata, niin ei tarvitse miettiä matemaattisia juttuja sitten leipoessa.

Tontti menossa uuniin

Taikina kannattaa kaulia melko ohueksi. Uunissa taikinalevyt nousevat vähän.

Elementtitoimituksen ensimmäinen erä ja tontti ovat valmiina

Tässä aamupäivän luomisvimman tulos! Koristelu ei ole silmiä hivelevä, mutta ensikerralla varustaudun paremmin eväin siihen hommaan. Sanotaanko että harjoittelukappale tästä syntyi, mutta kivaa oli sitä tehdessä. Suosittelen :D

Katin Kokeelliset Remontit hiljenee tämän myötä Joulun viettoon. Toivotan kaikille rakkaille blogini lukijoille ja kävijöille oikein herkullista ja rauhaisaa Joulua. Muistakaa rentoutua ja nauttia rakkaiden seurasta.

XOXO

-Kati

Törmäsin taannoin erääseen videoon Face Bookissa. Videonpätkä jäi selvästi askarruttamaan mieltä, koska tänään kaivoin linkin jälleen esille ja ajattelin taltioida sen myös tänne blogiin. Ajatukset siitä, että terassilla kasvaisi meheviä viiniköynnöksiä ja että kesäisen lämpimät ilmat jatkuisivat pitkälle syksyyn, olisivat unelmaa ainakin tällaiselle atooppisen ihon omaavalle vilukissalle. Tosin talon kosteustekninen suoriutuminen kasvihuoneen luomassa ympäristössä askarruttaa.. Hieno ajatus kuitenkin ja muutenkin talon asukkaat noudattavat melko pitkälle vietyjä ekologisia periaatteita. He kierrättävät jopa omat jätöksensä erikoisella järjestelmällään. Talon toimintaperiaatteet ovat poikkeuksellisia ja ne ovat kiinnostaneet arkkitehtejä ja insinöörejä ympäri Eurooppaa. Käykääpä kurkkaamassa myös video, koska kuvat eivät kerro kokonaisuudesta. Talo sijaitsee Ruotsissa ja kuvat ovat lainattu Aftonbladetista. Alkuperäinen artikkeli luettavissa täältä.

Video Kasvihuonetalosta katsottavissa Youtubessa tästä linkistä.

Ulkoapäin ei heti arvaisi, että kasvihuoneessa asutaan. Talo ei erotu vihreyden takaa.

Kesällä ongelmaksi muodostuu kuumuus. Varjostavien kankaiden ja kattoikkunoiden avulla paahtavaa aurinkoa saadaan hallittua.

Leppoisaa eloa. Yritin etsiä kuvia talvisesta kasvihuonetalosta, mutta en löytänyt. Koska kasvihuonetta ei erikseen lämmitetä, saattavat lasit olla huurteisia hukkalämmön tiivistyessä kasvihuoneen sisäpintoihin. Keväästä pitkälle syksyyn, tämä paikka on varmasti ihan uskomaton paratiisi.

Mielenkiinnolla odotan tulevaisuudessa päivitettyä tietoa talosta ja sen asukkaista. Toivottavasti talo pärjää hyvin kasvihuoneen sisällä ja jatkaa ilon ja hyödyn tuottamista asukkailleen. Viiniköynnös ja appelsiinit näyttävät uskomattoman romanttisilta ja jotenkin saavuttamattomilta. Suomalaiset rakennusmääräykset huomioon ottaen, melko saavuttamattomissa tuollainen ajatus ehkä onkin. Jonkinlaisena talon jatkeena talvipuutarha/kasvihuone saattaisi olla mahdollista toteuttaa. Olisipa mahtavaa astua keittiöstä terassin kautta puutarhaan salaattia poimimaan vielä marraskuussa. Ja millaiset rapujuhlat olisi sitten tiedossa? Wow :)

Eilen sattui niin mukavasti, että minulla oli vapaapäivä ilman mitään ennalta sovittua ohjelmaa. Todella rentouttava juttu. Lisäksi avopuoliso lähti yöksi vanhemmilleen, jotka asuvat parin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Päätin skipata tuon reissun, koska mielessäni siinsi unelma ihan ikiomasta päivästä kotona! Toinen koirista jäi kotiin kaveriksi, joten joku sentään sai mut ulos ovesta pari kertaa. Suunnittelin oikein lähteväni hakemaan purkin jäätelöä illaksi, mutta en sitten saanut edes sitä haettua, kun ajatus römppävaatteiden vaihtamisesta asiallisempiin, tuntui jotenkin ihan ylitsepääsemättömältä. Voi elämä.. Taisin todellakin olla vapaapäivän tarpeessa :D Tämän harvinaisen rauhallisen vapaapäivän päätin kokonaisuudessaan käyttää mielekkääseen tekemiseen, eli maalailuun.

Jokin aika sitten kävin taiteilijatarvikeliikkeessä ja ihan hetken mielijohteesta ostin kolme taulupohjaa. Tai ei se oikeastaan ihan hetken mielijohde ollut, kun meillähän on seinällä kolme tyhjää tauluhyllyä. Kaikkea sekalaista tavaraa on hyllyille aina kerääntynyt ja olen niitä vähän vältellen siinä katsellut. Olen miettinyt milloin olisi, A. aikaa tai B. rahaa hankkia hyllyille jotakin kunnollista. Ensimmäinen askel oli siis hankkia ainakin edellytykset sille, että joskus saisin aikaiseksi tehdä asialle jotain. Rakastan taidetta ja olisi ilo hankkia myös jonkin ammattitaiteilijan töitä seinille, mutta kolmen taulun investointi kerralla olisi vähän liikaa juuri nyt. Siispä päätin tehdä taulut ns. ihan ite.

Olen taiteellinen ja maalannut jossain elämäni vaiheessa paljonkin. Nyt kuitenkin takana on ollut pitkä tauko ja pensseliin tarttuminen hirvitti hieman. Vanhojen öljyvärituubien kuntokin epäilytti. Lopulta pelko osoittautui turhaksi ainakin värituubien kohdalla.

Aloittamisen tuskaa. Tyhjä kangas on sekä pelottava, että inspiroiva. Vielä en tiennyt yhtään mitä tähän tulee. Selasin ideoita Pinterestistä ja hahmottelin juttuja ohuella lyijykynällä. Omaan käteen liitu on hieman kömpelö.

Arsenaali valmiina. Näitä on vuosien varrella kertynyt, mutta ihan hyvin voit aloittaa parilla lempivärillä ja mukaan tietysti valkoinen ja musta tuubi. Niillä pääsee jo todella pitkälle. Mikäli maalaat öljyväreillä, niin kannattaa hankkia tuoksuton tärpätti. Öljyvärien kanssa sopii hyvin siankarvaiset siveltimet. Itse lyhennän vielä uusista siveltimistä harjakset, koska pidän aika jäykistä siveltimistä. Jälki on jotenkin mukavan karu.

Taulut pöydällä viimeisteltävinä.Yhdestä asiakkaan projektista jäi pieni purkki Miranolin kuparimaalia. Vetelin sillä 3D pinkopohjan reunat, koska tätä pohjatyyppiä ei ole tarkoitettu kehystettäväksi. Kuparimaali tekee taulusta jotenkin viimeistellyn oloisen ja olen muutenkin palanut halusta käyttää kyseistä kuparimaalia jossain sisustusprojektissa. Nyt siihen tuli oiva tilaisuus.

Ensimmäisessä taulussa on peura. Sen vastapäisellä seinällä on alumiinista valettu peuran pää. Kaksi muuta taulua esittävät sulkia. Aihe joka mielestäni sopii hyvin meidän valkovoittoiseen sisustukseen.

Kupari tulee esiin kivasti auringon osuessa siihen

Kolme sisustustaulua yhdessä päivässä on ihan hyvin. Toki niissä olisi vielä jatkettavaa, korjattavaa ja lisättävää, mutta taidan antaa olla nyt noin. Oma suosikki on tämä, vähän akvarellimainen työ.

Siitä sitten vaan kaikki omia kykyjään kokeilemaan! Sisustustaulujen tekemisessä parasta on se, että siinä ei varsinaisesti tarvitse osata edes piirtää mitään. Parhaat taulut voivat olla ihan vaan villejä värisommitelmia. Jokainen voi tehdä oman tarpeen ja inspiraation mukaan juuri itsensä näköistä taidetta. Muutamalla kympillä pääsee jo hyvään vauhtiin. Ja mikäli visio ei ekalla kerralla onnistunut, pohja on taas päällemaalattavissa myöhemmin. Illalla nämä omat tekeleet näyttivät melko epäonnistuneilta, mutta seuraavana aamuna, kun nostin taulut paikoilleen, hyväksyin ne virheineen kaikkineen ja iloitsin siitä, että yksi pitkään päässä pyörinyt projekti oli valmis.

Toimistolla oli ongelma. Neuvoteluhuoneen ilme oli vanhentunut ja vähän tylsä. Lisäksi näytön taustalla ollut tiiliseinä loi ehkä hieman liian levotoman taustan näytön katselulle. Onkin hyvä muistaa, että television tausta ja edusta pitäisi riisua voimakkaista kuvioista, kuten raidoista. Esimerkiksi mustavalkoinen, graafinen matto television edustalla, saattaa häiritä katselua ja rasittaa silmiä. Huomasin tämän efektin aikoinaan salilla, jossa tv-ruudut oli upotettu sormipaneelilla verhoiltuun seinään. Matolla ei ollut miellyttävää juosta, kun samalla raidat hyppivät silmissä kuin migreenikohtauksessa. Neutraali väri ja kuviointi näytön/kankaan läheisyydessä olisivat siis parhaita valintoja katselun kannalta.

Otsikossa on vähän hämäävästi käytetty sanaa sisustuslaasti, vaikka kyseessä on kuitenkin ihan tavallinen Weberin Vetonit V+ hienotasoite. Väri on kuitenkin sisustuksellisen kaunis harmaa ja lopputulos on hyvin sisustukseen (-tulevaan sellaiseen) sopiva. V+ sopii käytettäväksi myös kosteisiin tiloihin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että hienotasoite on melko "sitkeää", joten porakoneen kanssa sekoittaminen saattaa johtaa moottorin palamiseen. Suosittelen hommaan siis laastivispilää.

Tiiliseinä on saanut pintaansa jo yhden kerroksen TT tiilitasoitetta. Seuraavat kaksi kerrosta ovat Kiillon SK märkätilatasoitetta.

Välissä aina hionta ja dispersio.

Neljäs eli viimeinen kerros menossa. Nyt käytössä Weberin Vetonit V+ hienotasoite. Ennen viimeistä kerrosta dispersion voi laittaa vaikka kaksi kertaa. Dispersio ehkäisee pintaan muodostuvia ilmakuplia. Muista antaa dispersion kuivua hyvin ennen viimeistä tasoitekerrosta.

Valmis pinta odottaa lakkausta. Neukkarin näyttö tulee pistorasian päälle, keskelle seinää.

Käytin lakkaamiseen jälleen Tikkurilan Supi Arcticia. Olen siihen kovasti tykästynyt. Pintaan jää hieno himmeä pinta ja häivähdys helmiäistä.

Valmista pintaa. Sivulla olevat seinät maalattiin monista blogeistakin tutulla siniharmaalla sävyllä. Lopputulos hivelee ainakin omaa värisilmää.

Helmiäislakka viimeistelee pinnan kivasti ja tekee siitä helposti puhdistettavan.

Tässä Vetonit V+ pintaa läheltä. Pinta on ihanan sileä kädelle, mutta silti melko elävä. Pintaa on hiottu ihan kevyesti hienolla hiomasienellä ennen lakkausta.

Vielä toinen lähikuva. Pidän Vetonit V+ väristä ja pinnasta. Lastasta saa jäädä hienoja käsityön jälkiä pintaan. Missän nimessä ei ole tarkoitus työstää pintaa isolla liipalla ylhäältä alas. Kun seinää tehdään sisustustarkoituksessa, pitää lastan liikkeet olla pieniä ja pyöreitä.

Viime viikonloppuna tuli käytyä Rakentaminen ja sisustaminen 2016 -messuilla Turussa. Kadehtien olen seurannut ihanaa kuvatulvaa Tukholman huonekalumessuilta. Tänä vuonna en päässyt mukaan, mutta ehkä ensivuonna se olisi ajankohtaisempaa. Nyt kiinnostaa eniten lämmitysmuodot, perustukset ja runkomateriaalit. Niitä löytyi messuilta mukavasti ja saatiin kyllä kulutettua koko päivä messuilla. Raksamessut ovat melko samanlaisia vuodesta toiseen. Vakiofirmat löytyvät jokseenkin samoilta paikoilta ja lakumyyjillä on houkuttelevia tarjouksia.

Uudempi näytteilleasettaja oli Belle Arti, joka oli avaamassa toimipistettään myös Turkuun. Asuntomessuilta tutut pinnoitteet olivat nyt laajemmin esillä heidän omalla osastollaan. Mikrosementti, kalkkipinnoitteet ja hartsipinnoitteet (märkätiloihin) olivat hyvin edustettuina. Lisäksi heidän osastollaan oli maailman sympaattisin italialainen edustaja paikalla. Muutenkin palvelu oli innostunutta ja avuliasta.

Nappasin kuvan (en muista kenen osastolta) kattoelementistä, koska tuollainen valkoisella akryylilla hajotettu valo näytti kerrassaan hyvältä. Jotain uuttaa kaipailen perinteisten spottien tilalle yleisvaloksi. Tuollainen valoelementti seinässä tai katossa olisi oikein sopiva vaihtoehto.

Sarokkaalla oli esillä mikrosementtiä. Tällaisia märkätiloja olen tehnyt aikaisemmin tavallisilla tasoitteilla. Tasoitepintojen kasvattaessa jatkuvasti suosiotaan, kilpailu on laskenut hintoja ja lisännyt vaihtoehtoja. Asennettuna hinta oli n.150€/m2 mutta koska haluan tietysti tehdä asennuksen itse, pelkät aineet olisivat n.59€/m2 ja se ei kuulosta enää niin hurjalta.

Mikrosementin pinta oli kaunis ja sileä. Top Cimento nimistä tuotetta myy Sarokas.

Sarokkaan osastolta löytyi myös messujen kaunein sauna. Meillä on tällä hetkellä Bloomin puuvahalla valkoiseksi käsitelty sauna. Sitä ollaan katsottu nyt kolme vuotta ja uskon, että seuraavaan saunaan ei tule enää valkoista, koska vaihtelu virkistää. Lisäksi koiramme ovat innokkaita saunojia, joten valkoinen pinta on hieman herkkä koiran tassuille. Tässä on vielä hyvin aikaa miettiä millainen sauna tehdään. Muotokieli on kuitenkin varmasti lähellä tätä.

Ihana tasoitepinta keittiön välitilassa. Meillä oli edellisessä keittiössämme lakattu tasoitepinta. Nykyisessä keittiössä kuitenkin valkoinen kiiltävä laminaatti. Sileä pinta sopi jotenkin hyvin tähän 70-luvun taloon. Tulevaan kotiin tulee ehdottomasti taas tasoitetta. Tasoiteseinä antaa kivaa, jotenkin orgaanista vastapainoa suoraviivaisille keittiön kalusteille. Lisäksi kaapistojen alle tulevat valot, lisäävät välitilassa hehkuvan tasoitepinnan kauneutta.

Mustan ja harmaan liitto on mielestäni edelleen kaunis ja ajankohtainen, tähän on hyvä tuoda rinnalle uutta trendikästä värimaailmaa. Tasoite on Belle Artin "Kalkkipinnoite" Marmorino Tintoretto Rustico.

Jännittävä Loimu-takka oli myös pakko ikuistaa. Ei ehkä sovi parhaiten amerikkalaistyylisen möhkö-porealtaan kaveriksi, mutta eihän se takan kauneutta vähentänyt. Oikeassa ympäristössä takka tulisi vielä paremmin esille.

Belle Artin Artistico hartsipinnoite (Sävy 1000-N + Polvere Argento) oli upea näky. En keksi mihin käyttäisin, mutta oikeassa paikassa varmasti melkoinen katseenvangitsija.

Belle Artin osasto oli mielenkiintoinen, enkä ole aikaisemmin heidän osastollaan vieraillut. Oikein mukavaa, että saadaan Belle Arti palvelemaan myös Turun seutua. Kaikki yllä olevat sisustuslaastipinnat ovat kuvia Belle Artin osastolta.

Sain juuri Jenniltä kyselyä sähköpostiin koskien erästä vanhaa postausta, eli kahta eri Taika -maalia käyttäen tehtyä seinää. Tein kyseisen seinän monta vuotta sitten tuttavan uuden talon vessaan. Wc oli esillä lyhyesti aikaisemminkin täällä: linkki postaukseen. Se on kuitenkin ihan kiva ja helppo tekniikka tehdä oikeastaan mitä erikoispintaa vaan. Ja nyt niin ajankohtainen ja trendikäs kupari taipuisi aivan samalla tavalla, kuin kuvissa näkyvä hopea. Tarvitset vain leveän siveltimen tai sienen, pari kertakäyttölautasta, mustaa sävytyspastaa (maaliliikeistä) ja tietysti Tikkurilan Taikamaalia oman väritoiveen mukaan. Pääasia on, että olet nopea liikkeissäsi, koska Taikamaali kuivuu erittäin nopsaan. Taikamaali muodostaa kestävän ja pestävän pinnan, eli se sopii siten vaikka välitilaan tai pesua vaativille pinnoille. Valaistus herättää pinnan eloon.

Tässä on pohjalla lastattu Tunto Hieno. Myös mikä tahansa tasoite tekee hyvän pohjan tälle tekniikalle. Ihan tasainen alusta soveltuu myös, mutta elävä alusta tekee pinnasta jotenkin "aidomman".

Kuvassa lattialaatta ja seinä eivät ihan stemmaa, mutta luonnossa ovat ihan kavereita :)

Kun valo osuu sopivasti, tulee metallisuus esiin, mutta ei mielestäni pomppaa silmille. Pinta on kivan tuntuinen ja puhtaanapito on helppoa, koska Taikamaali ei ime mitään. Leveään siveltimeen siis otetaan vuoroin Taikamaali hopeaa ja mustaksi (sävytyspastalla) sävytettyä Taikamaali hopeaa. Kertakäyttölautanen on paras alusta tähän. Sitten vaan vedetään vähän vuorovedoin ja huiskutellaan lopputulos tasaiseksi. Lopuksi taisin lisätä vielä sävyttämätöntä Taikamaalia ja häivyttää märällä sienellä, jos jossain oli liian iso tumma alue. Kokeilemalla oppii oikean rytmin.

Tummassa vessassa valaistus nousee tärkeäksi tekijäksi. Tässä luonnovalo tulee kivasti korostamaan seinää, mutta led-nauha tai suunnattavat spotit auttaisivat vielä asiaa. Oranssi seinä on tehty Decosin stucco -pinnoitteella, mutta jostain syystä sävyn kanssa tuli väärinkäsitys. Tarkoitus oli saada hiekan ruskeaa.. Decos ei halunnut korvata tuotetta, joten oranssilla sitten tehtiin muut seinät. En tilannut tuotetta itse, joten en tunne tarinaa taustalla.

Tällainen pinta siis tällä kertaa. Joskus on ihan hyvä ottaa jokin tekniikka syvempään analyysiin. Tätä tulee meille tulevaan kotiin toivottavasti jonnekin ja ehkä siinä kuumassa kuparin sävyssä. Mikäli tuleva keittiö on musta, voisi välitilan kupari tuoda lämpöä ja tehdä ns. pisteen iin päälle. Tämä on myös todella helppo juttu muuttaa toisen väriseksi, jos mieli taas joskus muuttuu... ja varmastihan se muuttuu.. Nimim. Nainen asialla ;)

Mikäli innostut kokeilemaan, niin laita ihmeessä kuvaakin tulemaan! Ihastellaan lopputuloksia yhdessä :)
kattiwatti@gmail.com

Hola, kaikki! Vihdoinkin sopiva hetki päivittää tänne blogiin kuulumisia ja muuta mukavaa. Olen ollut yhteensä yli kuukauden ulkomailla työkeikoilla ja huonon, tai jopa olemattoman nettiyhteyden vuoksi, en ole juuri mitään sähköisen viestinnän velvollisuuksia voinut hoitaa. Nyt sitten vaan jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, kun tietokone vihdoin iloisesti taas surraa...

Siinäpä ne viralliset osuudet ja sitten mennään asiaan, eli lukijan tekemään, hienoon kylppäriremonttiin. Tämäkin tarina, kuten moni aikaisempikin, alkoi ensin siitä, että lukija kaipasi tarkempia neuvoja ja vinkkejä muutoksen tekemiseen. Pasi lähestyi minua aluksi kysymällä dispersion käytöstä ja vanhojen silikonisaumojen poistamisesta. Siinä sitten omiin kokemuksiini perustuen vastailin minkä osasin, myös muihin, remontin edetessä tulleisiin jatkokysymyksiin. Pasi käytti seinän tasoittamiseen Cascon BetoPlania. Se ei ole tuttu tuote minulle, mutta ilmeisesti oli ihan mukavaa käyttää. Tosin tuoteselosteessa lukee että käyttöaika on n.20min, eli levityksen pitää olla melko nopeaa, tai sitten sekoittaa riittävän pieniä määriä kerralla.

Lattiaan oli ajateltu Weberin 4400 kova pikatasoite. Tämä tasoite sopii hyvin pohjalle, kun lattiasta halutaan tumma. Pasi ei oikein uskonut miten nopeasti kyseinen tuote kuivuu ja miten hitaasti sitä kuitenkin tulee levitettyä, kun haluaa tehdä huolellista jälkeä. Pasi sekoitti siis koko pussin kerralla ja tasoite ehti jämähtää ämpäriin ennen puoltaväliä. Lattiaan jämähtänyt osuus oli jo tiukassa ja tarkoitus oli seuraavana päivänä jatkaa uudella tasoitteella. Kävi kuitenkin ilmi, että 4400 ei ollutkaan kiinnittynyt ihan yhtä lujasti joka kohtaan ja kopolla olevat kohdat lähtivät irti laattoina. Omat taitoni eivät riittäneet arvioimaan, mikä tartuntaa heikensi ja vieläpä vain osittain. Pasi päätyi siis poistamaan loputkin tasoitteet ja aloittamaan alusta tällä kertaa dispersion kera ja pienempiä määriä kerralla sekoitellen.

Seinät ovat jo hyvällä mallilla, mutta lattian kanssa oli vielä vastoinkäymisiä.

Vaikeuksien kautta voittoon. Lopputulos on mielestäni tosi kaunis. Juuri sopivasti elävää pintaa, mutta ei kuitenkaan mitään suuria kuoppia tai harjanteita. Pinta on viimeistelty kauniisti lastalla. Pintakäsittelynä on tummaksi sävytetty Supi Arctic (sävy 5129 Alta). Tätä kylpyhuonetta käytetään kuivana wc-tilana ja suihkua käytetään todella harvoin. Mikäli suihku olisi aktiivisessa käytössä, olisi aiheellista laittaa pintaan epoksia tai muuta vastaavaa.

Lähikuva seinäpinnasta. Seinässä on myös käytetty Supi Arcticia, mutta ihan au naturel, eli ilman sävytystä. BetoPlan on kauniin sävyistä ihan sellaisenaan. En ole nähnyt kyseistä tuotetta seinässä, mutta kuvissa se näyttää lämpimän harmaalta. Kiillon SK on sävyltään ehkä hieman kylmempää. Supi Arctic on telattu seinään kolme kertaa.

Valmista! Pienen tuskailun jälkeen kylpyhuone on saanut uuden, modernimman ilmeen. Ei voi kuin ihmetellä miten ns. maallikot saavat aikaan näin upeita pintoja ihan itse tehden! Ehkä pinnalla ei ole yhtä huoleton elinkaari kuin laattapinnalla, mutta edullinen ja kohtuullisen nopea homma toteuttaa ja tarvittessa myös korjailla, tai muuttaa ihan kokonaan.

Seinän elävä pinta tulee kivasti esiin peilin taustavalon kanssa. Tunnelmallista ja kotoisaa. Ilokseni huomasin, että kyseistä BetoPlan tasoitetta voi käyttää myös lattioissa. Usein kysellään mitä tuotetta voisi laittaa lattiaan, jos toiveena on vaalea lopputulos. Valmistajan mukaan tätä tuotetta voi käyttää lattiaan. Cascolla on melko huonot seliteosuudet ja tietoa tuotteista ei ole helposti saatavilla. En löytänyt mitään tietoa vetolujuudesta tai edes eri pinnoitteiden soveltuvuudesta. Toivottavasti Casco uudistaisi sivunsa lähiaikoina. Täältä löytyi pieni maininta tuotteen soveltuvuudesta lattiaan: linkki

Tällainen muutos tällä kertaa. Näitä tarinoita on kerrassaan kivaa saada ja sitten myös jakaa kaikkien iloksi. Sellainen tuli vielä mieleen, että tekijä kertoi Supi Arcticin irtoavan seinäpinnasta teipin mukana. Ennen lakkausta pitää aina muistaa erittäin huolellinen pölyn poisto. Ennen lakkausta pinnan voisi myös käsitellä pölynsidonta-aineella. Tikkurilalla on uutuustuote tähän tarkoitukseen ja sen nimi on hauskasti Pölynsidonta-aine :) Nimihän sen jo kertoo, että tuote on suunnattu ammattilaisille. Sellainen käsittely saattaisi hyvinkin parantaa lakan tartuntaa. Lisäksi ensimmäinen kerros olisi ehkä hyvä ohentaa 20-50% vedellä. Ohuempi lakka tunkeutuu alustaansa paksua paremmin. Toki Supi Arctic on puulle tarkoitettu akrylaatti, eli olen ottanut melkoisia taiteellisia vapauksia käyttäessäni sitä tasoitepintaan. Pasi kertoi tehneensä pölynpoiston huolella, eli nämä toimenpiteet kannattaa todellakin ottaa mietintään. Lisäksi BetoPlanissa saattaa olla liima-aineita, jotka heikentävät lakan imeytymistä alustaansa. Nyt ei kemistin taidot (joita ei ole) pidemmälle riitä, joten arvailut aiheuttajasta jääköön nyt sikseen. Jokainen tiis tehköön omat kokeilunsa ja päätyköön parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen omassa kokeellisessa projektissaan. Innolla kuitenkin odotan, että uusia projekteja tulee pitkin kevättä ja ne näkevät päivänvalon myös täällä blogissa.

Kaunis kiitos vielä Pasille puolisoineen, kun näitte vaivaa ja saatiin kylpyhuoneenne tarina tänne, vieläpä hyvien kuvien kera!

-Kati

Ps. Pakko laittaa yksi linkki loppuun betonipintojen käsittelystä, ihan itselle muistilapuksi. Muutkin saa toki lukea. Kiitos ja anteeks :D

Koottiin muutama viikko sitten Finn Epoxin kanssa yhteen pieni poppoo ja suunnattiin auton keula kohti Vantaan Tikkurilaa. Tikkurila oy järjestää omissa koulutustiloissaan kivoja kursseja ja käyntejä esittelytiloihin, joissa pääsee hypistelemään mallipaloja ja tutustumaan tarkemmin Tikkurilan tuotteisiin. Tikkurilan koulutustarjontaan pääsee helposti tutustumaan heidän sivuillaan. Palvelut on ensisijaisesti tarkoitettu ammattilaisille.

Vaikka päivä oli pahaenteisesti 13.perjantai, ei päivä olisi voinut onnistuneemmin sujua. Aurinko paistoi ja meillä oli mukava meininki. Kuvasin mallipaloja niin innokkaasti, että unohdin puolet reseptiikasta, mutta suurimmassa osassa mallipaloista voi päätellä käytetyn tekniikan ja materiaalit. Kannattaa selata kuvat loppuun asti... Siellä on meinaan ne parhaat palat ;)

Musta on aina muodissa. Alla kiiltävämpi musta ja päälle telattuna Tunto Hieno.

Liukuvärjäystä Tunto Hieno -maaleilla.

Tuntomaalia ja Taikalasyyria.

Ruosteista jäljitelmää.

Taika hopeaa ja pitsin läpi telattua Tunto Hienoa.

Betonimaista pintaa kahdella Tunto Hieno -sävyllä.

Nää oli mun mielestä kivoja. Taika Hopeaa kahdessa sävyssä ja ohutta paperia kiinnitettyvä pohjamaalilla.

Sama juttu, hieman lämpöisemmissä sävyissä. Päällä väripesu.

Krakelointi syntyy laittamalla pohjamaalin päälle hitaasti kuivuvaa lakka (esim. Helo) ja pintaan nopeasti kuivuvaa maalia (tässä Tunto Hieno). Kun välissä oleva lakkakerros lähtee lopulta kuivumaan, rikkoo se jo kuivuneen maalipinnan, tuoden samalla hienon efektin ja paljastaen pohjamaalin värin (tässä Taika Kulta).

Tunto hieno lastattuna tapettilastalla ja päälle maalattu Taika Hopealla. Pinta viimeistellään tummemmalla väripesulla.

Kakkupaperia on käytetty luovasti hyödyksi. Tämä on kiva efekti ja helppo toteuttaa, vaikka ihan tavallisen valkoisen maalin alle. Näitä kakkupapereita vaan lätkitään märkään maaliin kiinni ja maalataan parin tunnin päästä uudestaan, jolloin paperit jäävät maalikerroksen alle pysyvästi. Kiva idea, vaikka vanhaan taloon, tai maalaisromanttiseen sisustukseen halogenispottien ympärille.

Ei ehkä sisutuksellisesti kauneinta, mutta kuitenkin hyvä muistutus, että luovuutta saa ja sitä myös pitää käyttää. Maalin alle on vedetty lasikuitusaumanauhaa.

Tässä hieman hempeämpi veriso Taikamaalista ja ohuesta silkkipaperista.

Pitsiverhon läpi telattua Tunto Hienoa.

Kuten näkyy, niin hieman tykästyin tähän paperin käyttöön ja sen antamaan struktuuriin. Paperia saa mm. Chlasulta pakkauspaperi -nimellä ja automaalikaupat myyvät rullatavarana ohutta silkkipaperia.

Todella kauniisti onnistunut liukuvärjäys. Voin sanoa, että tekniikkana tämä on vaikeampaa, kuin miltä valmiina näyttää. Aivan henkeäsalpaavan hieno.

Oma suosikkini on tässä. Lähes taiteen veroista erikoismaalausta. Niin herkästi on värit ja sävyjen läpikuultavuus onnistunut. Resepti löytyy alta.

Oma suosikkiresepti:

Resepti oli käsin kirjoitettu mallipalan taakse, mutta se menee suunnilleen näin,
Tunto Hieno N464
Tunto Hieno X398
Harmony K310
Kultalasyyri-väripesu

Ja eikun kokeilemaan :D

Ollaan viihdytty nykyisessä kodissa uskomattoman hyvin. En ole itseasiassa ollut koskaan missään paikassa näin onnellinen ja tuntuu, että kaikki asiat on elämässä mennyt vaan tasapainoisempaan ja parempaan suuntaan täällä. Kuitenkin kummallakin on ollut hurja kaipuu rakentaa uutta ja energiatehokasta kotia. Juuri sellainen kuin me itse halutaan, tai no... budjetti asettaa hienoiset reunaehdot, mutta kuitenkin pitää olla itte tehty :)

Vielä tässä ollaan niin fiksautuneina tähän itse prosessiin, että muuttopäivä tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta. Tiedän että kun muuttopäivä on käsillä, kyyneleitä poskilta kuivaan. Toivottavasti luopumisen tuska on kuitenkin lyhytaikaista vain ja lopputulos on tämän kaiken arvoista.

Avokeittiö
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Tässä oli alunperin umpiseinä. Sen poistaminen oli loistava päätös!
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Olohuone isoilla ikkunoilla
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Olohuone ja seinämaalaus
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Makuuhuoneet omassa rauhassaan pohjoisen puolella. Eteläiseen olohuoneeseen puolestaan tulvii valoa.
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Parvekkeelle paistaa aurinko koko päivän. Uima-allas on lähellä
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Löysin kotimaisen maton Anttilan konkusrssimyynnistä edullisesti
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Tätä luksusta ei saada enää tulevaan taloon. Tilava takkahuone, uima-allas ja avotakka, kyllä silmä lepää, mutta lompakko ei niinkään ;)
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Makkari, josta käynti suoraan kylpyhuoneeseen. Tykkään!
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Makkari jossa riittävästi kaappitilaa, mutta pukeutuminen tapahtuu vaatehuoneessa.
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Vierashuone
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Tilavaa WC:tä jää kyllä ikävä. Kätevää kun molemmilla on omat altaat.
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Koti <3
(Kuva, Bravo Kiinteistönvälitys)

Siinä rakas kotimme ja parin vuoden armottoman uurastuksen tulos. Outoa ajatella, että en saa kohta enää katsella vuodenaikojen vaihtumista näistä ikkunoista. Otamme kuitenkin kiitollisena mukaan rutkasti oppia tästä kodista. Uudessa talossa ei tule olemaan kellaria, tai lattiaa, joka on liian lähellä maanpintaa. Myöskään kovin loivaa kattoa ei tulla rakentamaan. Eristämiseen ja talon tiiveyteen tulemme kiinnittämään paljon huomiota. Valkoista lattiaa ei tule enää koiraperheeseen... Otamme mukaan myös paljon hyvää. Mahtavasta pohjaratkaisusta otan mukaan paloturvallisuuden. Jokaisesta huoneesta ja rakennuksen osasta pitää olla helppo poistua oven kautta. Lisäksi se kodin sydän on olohuoneessa. Kun tässä kodissa nousee portaita pitkin olohuoneeseen, unohtaa hetkeksi kaiken muun. Kuvista ei välity ihan täysin se fiilis, mikä olohuoneessa todellisuudessa on. Jään eniten kaipaamaan ihanaa olohuonettamme. Vielä vuosien asumisen jälkeenkin, huokailen näkymiä isoista ikkunoista, lumimyrskyistä, ruskasta ja muuttolinnuista. Makkarit voi mun puolesta olla postimerkin kokoisia, kunhan olohuoneessa on tilaa elää ja hengittää. Näistä ajatuksista syntyy sitten aikanaan Villa Musta.

Ps. Kaikki kuvat käyttööni antoi Bravo Kiinteistövälitys ja Petri Ingman, joka teki hyvää ja ammattimaista työtä kotimme välittäjänä. Suosittelen!

Dodiin, Saatiin vihdoin kaupat aikaan meidän nykyisestä kodista ja uusi huushollikin löytyi uskomattoman nopeasti! Kriteerinä oli sijainti lähellä keskustaa, vähintään kaksio, ei mitään remonttihuolia ja ehdottomasti kunnon parveke. Sitten yhtenä päivänä tuntui, että löydettiin jotain. Lähdettiin katsomaan ja tehtiin tarjous siltä istumalta. Oltiin vähän heikossa neuvotteluasemassa, koska meillä ei ollut vielä kauppakirjaa omasta kodista kirjoitettuna ja ostajat toivoivat samalla talon nopeaa vapautumista. Oli siis kiire saada uusi katto pään päälle... Vuokralla asuminen ei tullut kysymykseen, koska se tuntui rahan hukkaamiselta. Lisäksi meillä on kaksi koiraa ja muuttosunnitelmia viimeistään vuoden kuluttua. Emme siis olisi ykkösvalintana, kun vuokra-asuntoja jaetaan. Tehtiin asunnosta ehdollinen tarjous, joka sitten miellytti myyjiä siinä määrin, että he suostuivat ottamaan kohteen pois myynnistä kahden viikon ajaksi. Sen aikana saimme oman asunnon myynnin etenemään sopivasti. Alkuperäinen ajatus ydinkeskustan kaksiosta hyytyi, kun kävimme parilla näytöllä. Ei pysty, ei kykene. Liikaa pakokaasua ja asfalttia. Kompromissina päädyimme 5km keskustasta nousseelle uudelle alueelle.

Näin jälkeenpäin ajateltuna meidän olisi kai pitänyt kuitenkin etsiä rivitaloa. Hieman hirvittää muuttaa meinaan kerrostaloon.. Onneksi tässä on kuitenkin pieni oma piha ja mukavat ulkoilualueet lähellä. Se lieventää vähän sitä oloa, mikä kerrostaloon muuttamisesta tulee. Teidän, että kuulostan ihan hölmöltä, kun suurin osa ihmisistä asustelee kerrostaloissaan ihan tyytyväisenä ja teidän, että ollaan jopa onnekkaita, kun meillä on näin kiva koti, mutta ei voi mitään... Kaipaan omaan taloon.

Odotellessa nautitaan kuitenkin siitä mitä meillä nyt on. Onhan tämä nyt tosi kiva, vai mitä?

Täällä me kohta nukutaan! Kääk :D
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Keittiö ja olohuone on yhdistetty tupakeittiöksi
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Keittiöstä on käynti ulos, terassille ja pienelle aidatulle pihalle.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Me ollaan suunniteltu kalusteet vähän toisin. Sohva on tulossa ikkunaseinälle ja tv tuon saarekkeen taakse. Siten saadaan mahtumaan iso ruokapöytä oikealle ja lattia jää mukavan avaraksi.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Keittiö on ihan ok kunnossa, mutta sanomattakin selvää, että alan jossain vaiheessa suunnittelemaan keittiöremppaa... Mihin sitä vanhoista tavoistaan pääsee. Ei vaan osaa nauttia paikallaan olosta :D
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Hyvän pohjan ansiosta sauna, wc, suihku ja kh-tila mahtuu kaikki sulassa sovussa pieneen tilaan, eikä tunnu edes ahtaalta.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Tässä tärkein syy miksi haluttiin tämä koti. Pienikin pala maata voi tehdä onnelliseksi.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Ajateltiin heti alkaa kiusaamaan taloyhtiötä lasiterassin suunnittelulla. Nähtäväksi jää, saadaanko me keväällä nauttia aamupalaa lasikaton alla.
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Tämä oli myös tärkeä kriteeri, toinen makuuhuone. Kyllä yrittäjäperheessä pitää olla toimisto ja extratilaa emännän vaatteille ja kengille ;)
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Tervetuloa meille!
(Kuva: Aki Aro / Photoworks.fi)

Vaikka viime postauksessa kerroinkin meidän kotia välittäneestä Bravosta ja Ingmanin Petristä, niin voin lämpimästi suositella myös Bo Lkv:n Maija Maunulaa. Asiointi hänen kanssaan sujui joustavasti ja mukavasti. Tykkään Bo Lkv:n brändistä todella paljon. Heillä on mahtava tapa panostaa laatuun. Laadukkaat kuvat, hyvä stailaus, ihanat oheistuotteet ja onnistunut jälkimarkkinointi kertoo, että nyt ollaan ammattilaisten kanssa tekemisissä. Olin todella vaikuttunut, kun kävelin ulos pankista shampanjapullo mustassa tyylikkäässä kangaskassissa. Sopimus kirjoitettiin heidän sympaattisella bambukynällään. Pieniä asioita, mutta se kertoo, että tätä hommaa ei tehdä huolimattomasti hutiloiden ja hyvä niin, sillä onhan kyseessä monen ihmisen suurin ja tärkein yksittäinen investointi. Olenkin aina sanonut, että valitse välittäjäksi se, jolta itsekin mieluiten ostaisit. Ei ihme, että Bo Lkv on kasvanut mukavaa vauhtia, samalla kun perinteiset isot ketjut kiristävät vyötään. Ehkä aika on ajamassa isojen ja hitaiden ohi. Viksut ja vikkelät pärjäävät muuttuvassa kysynnässä.

Jos ihastuit edellä näkyviin kuviin, niin käy ihmeessä vilkaisemassa valokuvaaja Aki Aron kotisivut. Yllätyin miten kivasti sivut toimii ja johdattaa kävijää eteenpäin. Esimerkiksi hääkuvien hinnat ovat kohtuullisia ja hinnoittelu läpinäkyvää. Portfolio on vaikuttava ja tykkään tyylistä. Vaikka en juuri nyt ole kuvaajaa vailla, viihdyin sivuilla pitkän tovin. Aina mukavaa katsoa lahjakkaiden ihmisten töitä.

Laitan kuvaa tulemaan sitä mukaa kun valmista syntyy uudessa kodissa. Lisäksi plakkariin on kertynyt paljon jänniä pintoja. Niistä sitten taas lisää myöhemmin.

Ps. Ennakkomarkkinointina olisi varmaan hyvä mainita, että tämä helmi kolmio edullisella vastikkeella, uudehkosta taloyhtiöstä on tulossa jälleen lähiaikoina myyntiin tai vuokralle. Wink wink!

Huhhuh mitkä kuukaudet on takana... Jotenkin vaan otti muutto ja työpaikan vaihto niin koville, että ei tässä ole pystynyt oikein muuta miettimään viimeaikoina. Ja joskus sitä vaan kaipaa breikkiä kaikesta, jopa jostain ihanasta, kuten sisustamisesta ja raksahaaveista. Jopa Pinterest, joka on mulle todella koukuttavaa eskapismia, on maannut hiljaa ja odottanut jotain uutta heräämistä. Olen herkästi innostuva ja impulsiivinen ihminen, joten poltan paljon voimia yhteen asiaan johon sitten keskityn täysillä. Nyt on ollut pakko polttaa niitä voimavaroja uuden työn opettelemiseen. En ole vielä ihan varma miten homma tästä jatkuu, koska huomaan jatkuvasti kaipaavani takaisin yrittäjyyden pariin. Palkkatyö miesjohtoisessa teollisuudessa, on melkoinen luovuuden kuihduttaja ja mietin, että ehkä minulla on kuitenkin vielä jotain muutakin annettavaa, kuin excelit ja aaneloset. Noh, aika näyttää millaisiin uomiin asiat asettuvat. Toistaiseksi on ihan hyvä näin.... Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Ehkä se on tuo aurinko, joka valaa uskoa tulevaisuuteen ja vaatii avaamaan silmiä. Visioita on ja ne kaikki liittyvät rakentamiseen, sisustamiseen ja älyttömän hyvään asiakaspalveluun! Annas kattoa ny, mitä tapahtuu :)

Mikä sitten herätti hetkessä palon takaisin projektin pariin? No rakennuslupa! On se vaan hyvä, että noissa suunnittelutarveratkaisuissa on umpeutuvat määräajat. Se saa liikkeelle laiskemmankin rakentajan. Jätettiin rakennuslupa vain muutamaa päivää ennen suunnittelutarveratkaisun vanhenemista. Nyt lupa on valmistumassa ensiviikolla ja kaiken pitäisi sen jälkeen olla kunnossa, kunhan ensin osattais päättää keneltä me se talokin sitten otetaan!? Ja sitten vielä ollaan ajateltu, että ehkä me kuitenkin myydään tuo meidän tontti ja ostetaan tontti jostain ihan muualta. Ajattele! Vielä tässä vaiheessa tämäkin asia on ihan auki. Noh.. Tällaista se on oikeesti mun kanssa. En jotenkin saa kiinni mun intuitiosta ja koska nyt ei tule vahvaa tunnetta suuntaan tai toiseen, niin kellun jotenkin neuvottomana epävarmuuden vesillä.. Hankala selittää. Vai onko se vaan sitten pelkoa hypätä täysillä siihen itse projektiin? Entä jos jotain meneekin pieleen? Tai mitä sitten kun tämä ihanin vaihe eli suunnittelu ja haaveilu on ohi? Mitä sitten tapahtuu? Kuolenko siihen työmäärään ja samalla tylsyyteen? Töistä raksalle ja takaisin.. Valittu valmiusaste tietenkin asiaan vaikuttaa, mutta pinnat haluan kyllä tehdä ihan ite, eli siinä pitää pinnistellä ponnistella muutama kuukausi. Näissä tunnelmissa tällä kertaa. Liitän kyytipojaksi pari haavekuvaa, joilla valan taas intoa ja uskoa pitkään viikkoon.

Rakkautta, rauhaa ja Hyvää Vappua! :)

Kuva:
http://subtilitas.tumblr.com/post/131713101769/bearth-deplazes-alpine-hut-wiesner-2014-via

Kuva:
http://www.elblogdeldecorador.cl/2014/08/house-tour-cabana-en-lago-panguipulli/

Kuva:
http://maisie-online.com/

Kuva:
http://www.aa13.fr/architecture/holiday-home-reiulf-ramstad-arkitekter-35009?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=holiday-home-reiulf-ramstad-arkitekter

Tällainen kirjoitus lähti tänään kuntaan, jonne haluaisimme rakentaa, mutta kaava määrää toisin... Toivon sydämeni pohjasta, että joku siellä ottaisi kopin tästä asiasta. Ketä kireät kaavamääräykset oikeastaan palvelevat?

Hei,

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi pientalo- ja rivitalorakentaminen Raisiossa on jäänyt jälkeen muista kehyskunnista. Raisiossa ei ole enää 1980-luvun jälkeen rakennettu upeita arkkitehtonisia pientaloja. Toivoisin, että Raisio kehittyisi moderniksi kehyskunnaksi myös rakennuskannaltaan. Keskustan rakennukset ja ratkaisut ovat saaneet jo melko kiitettävästi piristystä ja huomaa, että niitä on suunniteltu erittäin hyvällä ja rohkealla näkemyksellä.

Ehdottaisin, että kaavamääräysten jo hieman vanhanaikaisesta linjasta luovuttaisiin ja annettaisiin ihmisten rakentaa enemmän uniikkeja koteja, jotka vaihtelevalla ulkonäöllään rikastuttaisivat Raision ympäristöä ja asukkaita.

Missään Turun kehyskunnassa ei ole toteutettu esim. "designkylää", jossa olisi määrätty vain rakennusneliöt, asema, tai joitain korkeus ja mittasuhteita. Sellainen päätös olisi iloinen lahja meille tavallisille perheille ja pariskunnille, sillä me haluamme oman näköisiä koteja, emme valmistalojen kopioita. Ja ne ketkä haluavat mieluiten ihan perustalon, niin sekin heille suotakoon. Maailmaan mahtuu monen näköistä ja muotoista kotia. Yhdessä ne luovat monimuotoisia alueita ja hienoja kaupunkimaisia kerrostumia.

Esimerkiksi Katteluksenmetsä monimuotoisine rinnetontteineen sopisi tällaiseen muutokseen loistavasti! Nyt tontit ovat liikkuneet hitaasti ja alueen rakennustapamääräyksetkin ovat jo 6 vuottavanhoja! Mikäli tonteille halutaan rakennuttajia, vapauttakaa se vanhanaikaisesta hometalojen rakentamiseen velvoittavasta kaavasta. Uskon, että vapaalla kaavalla kaikki tontit myydään nopeasti ja taloja tultaisiin ihailemaan kauempaakin. Emme mekään haluaisi muuttaa Turun Hirvensaloon, mutta eipä jää kohta muuta vaihtoehtoa, jos haluamme rakentaa oman näköisen kodin. Kannattaa tutustua mm. Valkeakosken talonäyttelyalueeseen. Miettikää mikä julkisuusarvo pienelle kunnalle! Ja kaikki se hyöty ja ilo saavutettu vain vapaammalla kaavoituksella.

Toivon hartaasti, että joku päättäjä ottaa asiakseen puhaltaa uutta henkeä myös Raision pientalorakentamiseen! Raisio on todella kiva kaupunki asua. Palvelut ovat loistavia ja työpaikatkin ovat nyt turvattuina pitkälle tulevaisuuteen. Raisiosta voisi tulla vielä vaikka mitä, mutta nyt kirjaimellisesti kaavoihin kangistunut kaavoitus hidastaa sitä upeaa kehitystä. Tehkää päätös muutoksesta, niin saamme muutaman vuoden kuluttua nauttia visuaalista kulttuuria, myös pienrakentamisen muodossa.

Terveisin, Kati -"Raisiolaiseksi haluava Turkulainen, joka bloggaa, harrastaa sisustamista ja jonka intohimona ovat historialliset rakennukset ja moderni arkkitehtuuri"

PS. Teidän nettipalutekaavake ei toimi, eikä myöskään sivujen palautekaavake.. Siksi lähestyin teitä tällä sähköpostilla.

Siinä, huhhhhuh. Olipa hyvä saada vähän harmitusta pois harteilta. Jos kukaan ei koskaan avaa suutaan, niin ei ole sitäkään prosentin mahdollisuutta saada aikaan muutosta. Kankea kaavoitus on varmaan ongelmana muuallakin Suomessa, mutta Raisiossa se alkaa olla jo eeppistä.. #normienpurkutalkoot #hometalomääräykset #koditon

Tuli vaan mieleen että -onko ne kaavamääräykset luotu ihmistä varten, vai ihminen kaavamääräyksiä varten? Se selvinnee sitten tulevaisuudessa, miten tässä käy ;)

Kyllä, kaikista hölmöistä kaavamääräyksistä huolimatta olemme päättäneet varata tontin. Varausmaksu on suoritettu ja nyt vaan sitten syvennytään suunnittelemaan ja miettimään kuka meille sen talon sitten rakentaa?

Vaihtoehtoja on monia. Hyviä materiaaleja on paljon!

CLT (Cross Laminated Timber): Haluaisimme ehdottomasti tehdä CLT talon, mutta niiden rakentaminen ja varsinkin myynti tuntuu olevan ihan lasten kengissä vielä. Toivon, että joku varteenotettava hirsitalorakentaja ryhtyy myymään CLT taloja, niin saataisiin joku luotettava toimija alalle. Olamentin konkurssin raunioille syntynyt Celt Oy jatkaa samaa linjaa kuin edeltäjänsä, eli ei vastaa sovitusti sähköposteihin, ei soita asiakkaalle jne.. Eli CLT:n voi valitettavasti tälläkin kertaa unohtaa.

Hirsi: Kaunis ja upea ja ekologinen. Monen hehkuttama materiaali ja todellakin vuosisatojen saatossa toimivuutensa Suomen ilmastossa osoittanut. Energiatehokkuus ja ilmavuodot kuitenkin arveluttavat. Ei ainakaan tällä hetkellä vahvin valinta, mutta voi olla, että mieli taas muuttuu. Ainakin sopii hyvin lattialämmityksen kanssa, kun vesikiertoinen lattialämmitys passiivitalossa tuntuu vähän ylimitoitetulta. Himoitsen lämmintä lattiaa, joka hehkuu lämpöä ja tuntuu miellyttävältä betonilattiaan yhdistettynä.

EPS harkko: mm. Malander, Passiivikivitalo, Palikka ja tietenkin Koti Rakennetaan Tunteella -blogista tuttu Hevi -Kivitalot tarjoavat tätä materiaalia. Kevyt ja kätevä "Styrox "-harkko kiehtoo hyvillä ominaisuuksillaan. Pinta on helppo verkottaa ja pinnoittaa itse. Ulkopuolen rappauksen voi tehdä vaikka heti. Siten siis talon saisi ulkoapäin nopeammin valmiiksi kuin perinteisen betoniharkkotalon. Vesikiertoisen lattialämmityksen saa kyllä sitten unohtaa.. Mutta pienet lämmityskulut ovat erittäin tervetulleita.

Betoniharkko: Tätä ei aluksi edes harkittu. Betoniharkko vaikuttaa jotenkin perin kömpelöltä, kalliilta ja hankalalta käyttää. Jokainen ruuvi pitää propata seinään ja mielikuva kivitalosta on vähän kolkko ja kaikuva. Lisäksi halkeamat sisäseinissä arveluttaa. Kuitenkin mieli alkoi vähän taipua betoniharkon kannalle, koska uudelle tontille pitää rakentaa 2-krs talo, joten seinien alaosat kestäisivät paremmin kosteusrasituksia. Miksei sitten rakentaisi taloa ylös saakka betoniharkoista. Vähän ihmetyttää miten se päätykolmio rakennetaan tiiviisti ja siististi ylös asti betoniharkoilla, mutta kai sekin sitten selviää jos harkkoon päädytään.

Betonielementti: Mahtava tuote. Kaunis täysin valmis betonipinta, joka varaa ja luovuttaa lämpöä ja kosteutta. Tämä tuote on kuitenkin tarkoitettu vähän suurempiin projekteihin ja elementtien kustannustehokas valmistaminen pientaloon on vähän rajoilla. Betonielementistä taitaa tulla siis liian kallis..

Perinteinen puuranka: Ilmeisesti kuitenkin se kustannustehokkain tapa rakentaa. Edelleen erittäin vahva vaihtoehto meidän kodiksi. Useita toimijoita, mutta kun haluaa jotakin vähänkään mallistosta tai toimitussisällöstä poikkeavaa, niin suurin osa talotoimittajista tipahtaa pois..

Muita vaihtoehtoja ollaan jo vähän rajattu ulos. Tässäkin paletissa on ihan riittävästi pohdittavaa. Saa ehdottaa jotain muutakin vaihtoehtoa ja myös hyvää tekijää Turun seudulta!

Tein pari skissiä talosta.. Toivottavasti saadaan vähän parempia piirroksia, lähiaikoina :)

Tässä versiossa ns. sisäänvedetty sivu

Tässä versiossa valekyljet

Tähän mennessä ollaan oltu yhteydessä moneen eri tahoon ja toimittajaan. Huomaa todella hyvin, että rakennusbuumi on nostanut päätään! Ihan eri meininki, kuin pari vuotta sitten. Silloinkin oli hankalaa saada mitään vastauksia kyselyihin, mutta nyt se tuntuu olevan suorastaan mahdotonta. Valmistalojen myynti on melko tehokasta, mutta jos haluat vähänkään erilaista, niin nousee tie heti pystyyn. Heinäkuu hidastaa osaltaan asioita. Suomi Oy on kiinni kaupungin virastoja myöten... Maatöitä ei tällä hetkellä pysty varmaan edes kilpailuttamaan, kun on otettava se, joka ylipäätään ehtii vastaamaan puhelimeen. Tänä vuonna on ilmeisesti turha odotella kenenkään ehtivän tontilla mitään töitä aloittamaan, mutta toivo elää, että joku projekti peruuntuu tms. syystä päästään aloittamaan työt tontilla vielä syksyn aikana.

HUOM! Saa vinkata hyvää maatöiden ja perustusten tekijää Varsinais-Suomesta ;)

Alusta saakka haaveena on ollut CLT talo, mutta oletettavasti kalliimpi hinta ja myynnin amatöörimäisyys arveluttivat. Lisäksi tietyt detaljit, kuten nurkkaliitokset, liittymiset sokkeliin tai ontelolaatta -välipohjaan eivät täysin auenneet minulle. Sellaiset seikat luovat epävarmuutta, kun ollaan kuitenkin vasta ensimmäistä uutta taloa rakentamassa.

Nyt kuitenkin saattaa olla, että jotain valoa näkyy CLT tunnelin päässä! Ollaan saatu kaksi tarjousta pöydälle. Ensimmäinen tuli yritykseltä Celt Oy ja toisen teki Hoisko Oy. Olin aluksi pettynyt Celt Oy:n myyntiin kun heistä ei alkuinnostuksen jälkeen kuulunut enää mitään. Kommentoin pettymystä myös blogissani. Sain onneksi sen seurauksena hyvän vinkin lukijaltani (kiitos!), ottaa yhteyttä Hoiskoon. Niin tein ja sieltä sainkin aivan erinomaista palvelua! Meiliin vastattiin tunnin sisään tai nopeammin ja kaikkiin kysymyksiin ja toiveisiin paneuduttiin huolella. Olin taivaissa! Lisäksi kustannustehokkuudesta puhuttiin avoimesti. Tuntui että ehkä mekin pystytään venyttämään penniä CLT talon verran! Ensimmäistä kertaa ajattelin, että nyt loksahtavat palaset kohdalleen. Kaikki näytti todella lupaavalta... Kunnes saatiin tarjous. Se sisälsi pinon CLT -levyjä tehtaan pihassa, ei muuta. En ehkä kovin hyvin pystynyt peittelemään pettymystäni, kun vastasin yhteyshenkilölle, joka kylläkin oli todellinen ammattilainen tilanteessa pahoitellen väärinkäsitystä. Nyt sitten odotellaan uutta tarjousta, siten, että talo olisi vähintään ulkoapäin valmis. Meitä kiinnostaa sekä 260mm massiivirakenne, että eristetty ja lautaverhoiltu seinärakenne.

Celt teki automaattisesti kaksi tarjousta, joista toinen oli ulkoapäin valmis ja toinen säältä suojaan toimitus. Hinta ei ollut kovinkaan kaukana tavoitteesta, mutta sisällön erittelyssä olisi vielä ollut toivomisen varaa. Nyt moni asia jäi meille vielä epäselväksi, että kuuluuko jokin toimitukseen. Sovittiin alustavasti tapaaminen toimistolle Valkeakoskelle. Saman pöydän ääressä syntyy kuitenkin se paras ymmärrys asiasta. Odotetaan tapaamista kovin ja ehdottomasti olemme valmiita lähtemään myös Hoiskoon, kun aika koittaa.

(Kuva Pinterest)

Vaikka välillä tuota rakentajien kiireisyyttä ja asiakaspalvelua tulee ihmeteltyä, niin täytyy toki nostaa myyjille myös hattua. B to C kauppa ei ole koskaan helppoa. Asiakkaalla on aina vähän tunteet pelissä, epärealistisia odotuksia ja rajalliset resurssit. Samalla ammattitaidon puute aiheuttaa sen, että juridisesti talotoimittaja on aina vastuullisessa roolissa. Kieli keskellä suuta pitää edetä asioissa, samalla asiakasta virheiltä ja vahingoilta hellästi suojellen. Se ei ole helppoa hommaa. Toisaalta, hyvä niin. Vahva kuluttajansuojalaki takaa sen, että joku sillointällöin uskaltaa aloittaa rakentamisen Suomessa :) Pyritään itse olemaan järkevän, mutta kuitenkin vaativan asiakkaan roolissa. Onhan tässä iso raha kyseessä, eikä kukaan aja meidän asiaa, niin kuin me itse. Suunnitteluvaihe onkin se hauskin vaihe, koska vielä on kaikki rahat säästöpossussa, virheet tekemättä ja lapsen usko omaan onnistumiseen tallella :D

Mukavaa viikonloppua!

Terveisiä Japanista

Vanha talo siirtyi maalämpöön

Betoninen pöytätaso sopii joka tilaan.

Fiiliskuvia ja haavekuvia marraskuuta piristämään

Lattia kuin veden pinta

Valaisinhaaste: Sängynpääty täynnä valoa ja ideaa

Talon pienoismalli leivottiin piparkakkutaikinasta

Talo kasvihuoneen sisällä!

Tee Se Itse -Sisustustaulut

Tiiliseinä sai uuden pinnan sisustuslaastilla

Messukatsaus, kiinnostavimmat pinnat ja ideat

Flashback Monday: Taikamaalilla erikoispintaa

Lukijan kylpyhuone: Miehekkään mustaa ja harmaata betonipintaa

Vierailu Tikkurilassa, upeita pintoja

Omakotitalo myytävänä!

Whoppidoo, me muutetaan! Kuvia uudesta kodista

Pieni keräily ja takaisin hevosen selkään

Avoin kirje kaavoituksesta päättäville

Tontti varattu! Mitä siihen rakennetan?

Kaksi tarjousta CLT talosta pöydällä